Seitsemännen vaelluspäivän aamu valkeni pilvipoutaisena. Aamiaisella saimme tänään haalittua kasaan "saksalaisten" tarpeet. Tällä kertaa patonkia oli omasta takaa.
Reitille oli jonkin verran matkaa hotellista. Mutta löytyihän se helposti kartan avulla.
Camino kulki läpi laajan, kauniin puistoalueen. Aurinko paistoi lämpimästi selän takaa ja ilma oli täysin tyyni. Olikin jo aika ensimmäisen kerran vähentää vaatetusta. Vähän vettä ja taas matka jatkui.
Pian ohitettiin pieni lampi. Muutama virvelöijä oli päivän kalasoppa-aineksia hankkimassa. Sorsat uiskentelivat sulassa sovussa valkoisten ankkojen kanssa lammessa.
Loivaa nousua etenimme ylös rinnettä, jossa laajat viiniviljelmät levittäytyvivät silmänkantamattomiin.
Hiki pukkasi otsaan. Taas piti vähentää tamineita. Molemmilla nyt vain "Uunot" takin ja housujen alla. Hyvältä tuntui.
Nousu vain jatkui.
Sitten kukkulan takana se alkoi. Hurja tuuli. Mutta se oli lämmin.
Kohtapuoliin häämöttikin ensimmäinen kylä. Navarrete.
Kylän alkupäässä oli vuodelta 1100 vanhan, pyhiinvaltajille tarkoitetun sairaalan, SanJuan de Acren, rauniot. Siellä on aikanaan hoidettu vaeltajien rakot ja peräpukamat kuntoon, jotta pyhiinvaellus voisi jatkua.
Navarretessa nautittiin ensimmäinen tankkaus. Kyllä se maistuikin hyvältä. Patonkia ja chorizomakkaraa, juustoa, kinkkua ja palanpainikkeeksi vettä.
Ei muuta kun pylly ylös penkistä ja matka jatkui.
Tuuli senkun yltyi. Reitti kulki jonkin aikaa moottoritien varressa, jossa tuuli oli hurja ja tie pöllysi. Kuiva hiekka tunkeutui silmiin ja hiekka narskui hampaissa. Onneksi sitä ei jatkunut kovin pitkään ja jo saavuttiinkin seuraavaan pieneen kylään. Ventossaan. Ostettiin kylän baarista vesipullo ja syötiin seuraavat patongit, kananmunat ja palat suklaata.
Tähän asti on ollut yhtä nousua. Se tuntuu jaloissa, pakaroissa ja selässä.
Viiniviljelmiä minne silmä katsoikaan. Kuinkas muuten. Ollaanhan yhdellä Espanjan tärkeimmällä viinialueella.
Vielä 12 km, mutta onneksi lievää alamäkeä.
Kunnes sitten kukkulan laella näemme seuraavan majapaikkamme häämöttävän. Matkaa kyllä vielä parisen tuntia, ennen kuin saavuimme Najeraan. Hotelli sijaitsee taas oivasti reitin varrella. Pikaisesti suihkuun ja etsimään ruokapaikkaa. Caminoateria maistui. Kanaa ja toisella kalaa.
Alla päivän kuvasatoa
 |
| Matkalla |
 |
| Kyllä näissäkin on elämää |
 |
| Pikkuinen koiranpentu |
Najeraan kirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti