fin del mundo: Las Herrerias-Tricastela 30 km

Aamu, joka näytti kauniilta, muuttuikin päivän edetessä lumi-, räntä-, rae- sekä vesikuuroikseksi päiväksi. Eikä tuulikaan ollut niitä leudoimpia. Toki aurinkokin välillä näyttäytyi.

Heti majatalolta lähdettäessä alkoi kova nousu kivikkoisessa rinteessä. Eikä sille nousulle tuntunut tulevan loppua. Onneksi oli aamu ja voimat vielä täydessä latingissa.

Ensimmäisen kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi lumisade. Maisema peittyi pikkuhiljaa yhä valkoisemmalsi. Tuulikin ilmoitti olemassaolostaan.

Ensimmäinen pysähdys ja vesitankkaus. Tapasimme Etelä-Korealaisen isän tyttärineen. Olivat arvuutelleet minkä maan liput ovat rinkassamme. Isä arvaili kyseessä olevan Ruotsin lipun, mutta tyttären mukkaan kyseessä on suomen lippu. Nuorissa asuu siis viisaus.

Nousua jatkui yhä edelleen. Kaikenkaikkiaan nousua oli n. parisenkymmentä kilometriä. 1280 metrissä ei luontokaan ollut kovin keväinen. Puissa oli hyvin pienet silmät. Kevätesikot nostelivat päitään polun vieressä.

Ohitimme pieniä vaatimattomia kyliä, joiden läpi mentiin täydellisesti lannassa ja sen hajussa tai oikeammin lemussa. Niihin "miinoihin" ei voinut olla astumatta. Vieläkin se lemu tuntuu nenässä.

Erään kylän baarissa vähän tankattiin, kun ei ollut kauppoja mistä ostaa mitään muonaa. Lihasopan tapainen keitto oli ihan hyvää, mutta hintaan kuuluva muu ruoka jäi syömättä. Isäntä vähän ihmetteli, kun meille ei maistunutkaan emännän paistokset. Ei olisi pitänyt kurkata keittiöön.

Kiitimme ja poistuimme.

Siitä sitten alkoi reilun kuuden kilometrin alaslaskeutuminen eikä sekään ollut niitä helpompia.

Majapaikan etsinnässä olimme vähän ihmeissämme. Olimme varanneet puhelimitse huoneen majatalossa, joka sijaitsikin hieman erillään, sivussa tästä kylästä.
Kaikki sitten selvisi ja meidät tultiin autolla hakemaan tyhjältä majatalolta ja tuotiin tänne albergueen, jossa saimme ainoan kahden hengen huoneen omalla vessalla ja suihkulla. Muut majoitustilat sijaitsevat yhteishuoneissa.

Matkaa hidasti tänään alkanut kävelykipu, mikä tuntuu astuessa. Särkyä ei onneksi ole, mutta astuminen tuntuu tuskaiselta lonkassa. Toivon mukaan lepo ja hieronta auttaa ja huomenna näyttää valoisammalta. Aurinkoista ilmaakin on luvassa.

Veli-Pekan jalat olivat tänään erinomaisessa iskussa. Rakkulatkin ovat parantuneet.

Kuvia tämän päivän matkasta.