Hotellin aamupala oli runsas. Veli-Pekka sai sujautettua vyölaukkuun muutaman chorizoviipaleen ja juustoa. Patonkia oli toki omasta takaa.
Normaalit teippaukset ja matkaan.
Matka jatkui Burgosin Catedraalin kautta, kuinkas muuten. Catedraali on mahtava monumentti ja voi vai kuvitella mitä aarteita se sisään kätkeekään.
Reitti kiemurteli kauniin esikaupunkialueen läpi siirtyen pikkuhiljaa maalaismaisemiin.
Alitimme nelikaistaisen moottoritien, joka siinä kohdalla sukelsi tunnelin pimeyteen. Ylitimme Rio Arlanzonin, jonka pärskeisiin olisi houkuttelevaa upottaa kuumentuneet jalkapohjat.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ja kas kummaa, taas kuulimme käen kukkuvan.
Kukkulat kumpuilivat vasemmalla ja oikealla. Kiviset pellot seurasivat toinen toistaan.
Kymmenisen kilometrin kohdalla saavuimme ensimmäiseen kylään, Tardajos.
Leiriydyimme puiston penkille ja kaivoimme eväät rinkasta. Kyllä maittoi hyvältä.
Kengät pois jaloista ja ihana vapaus varpaille. Sen verran varpaita kiristi, että vaihdoin jalkaan ohuemmat sukat.
Matkaa jatkettiin. Ohitimme iloiset saksalaisrouvat. Tervehdykset ja hyvän päivän toivotukset.
Seuraavat kymmenen kilometriä olivat vaihtelevaa kumpuista maastoa. Tie oli hyvä ja tasainen.
Perillä Hornillos del Caminon kylässä tapasimme suomalaispariskunnan, jonka olimme jo aikaisemminkin tavanneet.
Kiira ja Martin ovat kotosin Kruunupyystä. Ovat olleet aiemmin tekemässä Caminoa ja nyt olisi tarkoitus tehdä reissu loppuun. Ovat meitä ehkä parisenkymmentä vuotta nuorempia.
Tämänpäiväinen majapaikkamme on noin pari kilometriä Hornillos del Caminosta, Isarissa. Ei siis aivan reitin varrella.
Tämä on pieni neljän huoneen majatalo. Isäntä kävi autolla hakemassa meidät Hornillosin baarilta.
Suihkussa oli ihana vilvoitella kuumentuneita jalkapohjia ja huuhtoa päivän hiet.
Tämän päivän urakka on takana ja sunnuntai-iltapäivän leppoisassa auringonpaisteessa istumme majatalon pihalla ja nautimme olostamme.
Päivän kuvia.
 |
| Burgosin Catedraali |
 |
| Herra haikara |
 |
| Rio Arlanzon |
 |
| Simpukkaa mä metsästän, tahdon saada uuden, edessä on kukkula. Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, täytyy mennä yli....... |
 |
| Siellä se tie menee |
 |
| Martin ja Kira Kokkolasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti