Aamu oli tosi raikas ja aurinkoinen. Ei olisi voinut toivoa parempaa ilmaa startille. Reitti kulki halki mäntymetsien. Välillä noustiin mäkeä ylös ja välillä laskeuduttiin alas. Reitti oli tosi selkeästi merkitty. Simpukankuori ja nuoli osoitti suunnnan. Välillä mentiin mudassa ja välillä pitkin päällystettyä tietä. Ohitimme pieniä kyliä, peltoja ja metsiä.
Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pysähdyimme silloin tällöin syömään eväitä ja energiageeliä, jota meillä on matkassa.
Kylissä, joiden ohi kuljimme, ei näkynyt ristin sielua. Ikkunanluukut olivat tiiviisti kiinni.
Kukkojen kieunnasta ja koirien haukunnasta päätellen kylissä oli elämää.
Vihdoin matkalle osui kylä, jossa oli kauppa. Sieltä tankattiin vettä ja leimattiin pyhiinvaeltajat passit. Joka päivä pitäisi saada kaksi leimaa passiin.
Vihdoin aloimme lähestyä seuraavaa yöpymispaikkaamme Larrasoanaa. Vielä kaksi kilometriä, mutta kun on taivaltanut 25km, niin tuo kaksi km tuntui iäisyydeltä. Vihdoin näimme ylhäällä kukkulan laella hotellimme.
Tämä hotelli on 300 vuotta vanhassa talossa. Tyypillinen Baskitalo, kertoi respan mies. Kapusimme kolmanteen kerrokseen. Huone on ihana hirsikattoineen ja kattoparvekkeineen. Suoraan suihkuun ja kuivat vaatteet ylle. Ja voi kuinka hyvältä se eka olut maistuikaan 27kilometrin taivalluksen jälkeen.
Kohta sitten illalliselle. Luvassa lampaan chopseja ja cod fisch -kalaa. Onkin jo aika nälkä. Bon appetit. Huomiseen.
Muutamia kuvia matkanvarrelta
 |
| Tästä sekä alkaa |
 |
| Onpa söpöjä |
 |
| Alkutaipaleella |
 |
| Jalkakylpy luxusta, perillä Larrasoanassa |
 |
| Valkoisia sinivuokkoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti