Tulimme ulos kaupungista. Ylitimme Tiro-joen. Belorado jäi taaksemme.
Ohitimme pari vaatimatonta kylää, jos niitä edes kyliksi voisi mainita. Niin pieniä ne olivat. Muutama talo ja kirkko, tietenkin.
Espinosa del Caminon baarissa saimme leimat passeihimme. Baarissa tapasimme aamupalalla olevan suomalaispariskunnan, johon törmäsimme eilen matkanvarrella. Vaihdettiin kuulumiset ja jatkettiin matkaa.
Villafranca Montes de Ocassa nautimme kirkon alapuolella, leikkipuistossa, leivät ja vettä. Tämä kylä olikin viimeinen ennen seuraavaa yöpymispaikkaa.
Heti kirkon juurelta alkoi kova nousu, joka jatkui ja jatkui. Kylä jäi taaksemme. Nousimme yhä ylemmäs.
Ylöspäin kapuamisen myötä myös maisemat vaihtuivat. Ei näkynyt vihreitä peltoja. Ylhäällä ei vielä pahemmin ollut kevään merkkejä. Puissa ei ole vielä edes silmuja. Kuljimme metsän keskellä menevää sinänsä hyväkuntoisia hiekkatietä.
Kaukaisuudessa siintää lumihuippuisia vuoria. San Milan nousee 2100 metrin korkeuteen. San Lorenzo 2200 metriin. Mutta ne ovat tosi kaukana.
Tienvieressä muutamat kevätesikot ovat työntäneet kukkansa läpi lehtikasojen.
Välillä pidetään pieniä taukoja, juodaan vettä ja otetaan evästä.
Seitsemän tuntia taivallettuamme laskeuduimme tänne San Juan de Ortegaan. Pienen pieni kylä. Muutama yleinen refuugio ja tämä majatalo, jossa yövymme. Kello 19 aikaan kylän baarista saa ruokaa. Siihen meidänkin on tyytyminen.
Käydään suihkussa ja lepäillään sekä odotellaan illallista.
Kuvia päivästä
 |
| Kevätesikoita |
 |
| Eväs maistuu |
 |
| Eteenpäin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti