torstai 4. huhtikuuta 2013

Larrasoana-Pamplona 18.5 km

Aamun sarastettua heräsimme kukon kieuntaan. Nopeat aamurutiinit ja aamupalalle, joka ei tällä kertaa ollut kuin pari paahdettua leipää ja pari siivua kuivaa kinkkua ja kakkupala. Elikkä emme voineet tehdä "saksalaisia".
Kamppeet kasaan ja menoksi. Matka jatkui aivan majapaikan kulmalta. Ilma oli hyvin hapekas. Tie kulki läpi metsiköiden ja niittyjen. Polkua reunusti siniset helmililjat ja  bellikset, joita meilläkin kasvaa istutettuna,mutta täällä ne kasvavat luonnonvaraisena. Samoin kevätesikot ovat jo täydessä kukoistuksessaan. Muratit kiipeävät pitkin mäntypuiden runkoja. Valtavia ruusupuskia, jotka ovat vasta  heräämisestä uuteen kukoistukseen.
Eräässä polun mutkassa ohitimme vaeltajan, joka oli pysähtynyt tankkaaman. Kuulimme sanat "ai suomalaisia" ja käännyimme katsomaan. Hänkin oli meikäläisiä. Meillä on molemmilla rinkassa pienet suomenliput, josta kaveri tunnisti meidät suomalaisiksi. Kävi ilmi, että hän oli lähtenyt matkaan samaan aikaan kuin mekin. Hän oli kotoisin Turuust. Juttelimme hetken ja toivotimme "buen camino"' kuten täällä on tapana. Tarkoittaa hyvää vaellusta.
Tällä reitillä oli välillä tosi savisia paikkoja, ja kengät ja housunlahkeet saivat mutaisen harmaan kuorrutuksen. Polut olivat myös kovin liukkaita ja varovainen sai olla.
Eilisen vaelluksen jäljiltä toinen olkapääni on turvonnut ja erittäin kipeä. Veli-Pekka otti aamulla omaan rinkkaansa minulta tavaroita, jotta rinkkani hieman kevenisi. Laitoimme myös olkapäähäni rinkan hihnojen alle pehmikettä.
Ja sitten se alkoi. Sade nimittäin. Hiljalleen ripsi vettä yläilmoista. Eipä tuo haitannut. Tulisihan nyt testattua kamppeiden sateen kestävyys.
Matka eteni hiljalleen. Vihdoin tulimme kaupunkialeelle. Simpukkamerkkejä oli talojen kulmissa osoittamassa kulkusuuntaa. Kohtapuoliin olimme Magdalenan sillalla ja se oli viides Arga-joen ylitys tällä etapilla. Enää nousu st.Marian Katedraaliin, josta saimme leiman passiimme.  Hotelllimme oli aivan kirkon lähellä. Olimme perillä. Tämänpäiväinen 18.5 kilometriä tuntui nopealta pyrähdykseltä. Mutta oli ihanaa heittää kamppeet päältä ja käydä lämpimässä suihkussa ja saada se, ah niin autuaaksi tekevä päivän ensimmäinen olut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti