Eilen illalla alkanut lasku vuorilta jatkui.
Laskeuduimme vuorilta yhä alemmas. Aamu oli jo verrattain lämmin. Linnut visersivät, kimalaiset surisivat ja vuoristopuro solisi. käkikin taas kukkui meille. Mieli lepäsi tässä ihanassa aamun kauneudessa.
Mitä alemmas laskeuduimme sitä enemmän oli kasvillisuutta. Voi sitä kukkien loistoa. Mitä se onkaan muutaman viikon kuluttua, kun kaikki puhkeaa täyteen kukkaan. Jo tässäkin silmä lepää.
Alhaalla laaksossa olevassa Molinaseca-nimisessä pienessä kylässä nautimme baarissa jogurtit sekä ostimme kaupasta juustoa, metwurstia ja patongin.
Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat tyystin. Tulimme taas viininviljelysalueelle. Tien molemmin puolin oli laajoja viininviljelysalueita. Täällä on kevät jo paljon pitemmällä. Puut ovat melkein täydessä lehdessä. Viinipensaissa on jo selvät lehdet. Sireenitkin kukkivat jo täydessä komeudessaan. Apilat punersivat pellon laidalla.
Saavuimme melko isoon kaupunkiin Ponferradaan. Täydennettiin laastarivarastomme. Lämpömittarit näyttivät 30 astetta lämpöä. Vettäkin tankattiin.
Vielä olisi matkaa reilut16 kilometriä. Helle uuvuttaa. Oikea reitti löytyy seuraamalla simpukoita ja keltaisia nuolia.
Pieniä kyliä toisensa jälkeen ohitettiin.
Eikö se jo tule, määränpäämme. Erään paikallisen valkoviinitoimittajan varastolla pysähdyimme kysymään olisiko siellä vettä myytävänä. Ei ollut, mutta isäntä tarjosi meille kylmää vettä.
Olimmekin verrattain lähellä yöpaikkaamme. Vielä 1,5 km, että se tuntui uuvuttavalta. Siinähän se oli, ihan kaupungin laidalla. Majottauduttuamme hotelliin, järjestelimme varusteita kuivumaan aurinkoiselle terassille.
Nyt olemme nauttimassa maukasta "taimenta". Kohta sitten nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen etappiin. Matkaa jäljellä n. 190 km. Olemme siis jo varsin lähellä määränpäätämme.
Kuulimme, että tällainen lämpötila on erittäin harvinaista tähän aikaan vuodesta.
Kuvia päivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti