Torstaipäivän matkan päätepisteenä on n. 170 000 asukkaan rannikko- ja satamakaupunki Santander.
Rinkkojen pakkauksen jälkeen nautimme baarissa kinkkujuustoleivät kahvin kera.
Kuljimme alkuun pientä kylätietä pitkin. Aamu oli usvainen, mutta päivästä oli eilen iltaisessa säätiedotuksessa luvattu aurinkoista. Ilma oli kirpeähkö ja nurmella kiilsi yökaste.
Ohitimme peltoja joilla aamu-uniset lehmät köllöttelivät. Lampaatkin hölmistyneinä katselivat menoamme. Eivät olleet tietävinäänkään meistä, vaikka kuinka yritimme niiden kanssa keskustella.
Hevonen pienen varsansa kanssa kirmasi nurmella.
Viitisen kilometriä kuljettiin pitkin asfalttitietä, kunnes siirryimme pienemmälle peltotielle paikallisen kirkon kautta tietenkin.
Eikä aikaakaan kun edessämme siinsi sininen Atlantin valtameri, joka on maapallon toiseksi suurin valtameri.
Kuljimme maatalon pihapiirin läpi. Imelä lannantuoksu tuntui nenässä voimakkaalta. Pellolla pari ruskeaa lehmä hellittelivät toisiaan.
Polku kulki korkealla rantatöyräällä. Vaikka ilma oli melko tuuleton niin meri alhaalla piti omaa pauhinaa ja tyrskyn löivät voimalla rantaan.
Alhaalla oli hienoja hiekkaisia rantapoukamia.
Surffareita oli tänä aamuna liikkeellä sankoin joukoin. Nämä rannat ovatkin surffareiden suosiossa. Surffauskouluja on joka käänteessä.
Lokkisaaressa sadat lokit pitivät omaa meteliään. Kalastaja viritteli vapojaan saaliin toivossa.
Laskeuduimme töyräältä alas ja kuljimme hiekkarannan läpi kohti Somoksen pikku kylää, jossa nousimme lauttaan, joka kuljetti meidät Santanderiin. Lautassa oli meidän lisäksi kaksi norjalaista caminoa matkalla myös Santiagoon.
Matka kesti parikymmentä minuuttia ja saavuimme lauttasatamaan Santanderin vilkkaalle rantakadulle.
Matkaa olimme jalan taivaltaneet reilut 24 kilometriä kauniissa säässä ja upeissa merimaisemissa.
Näkymä hotelli Art Santanderin ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti