Sercotel las Rocas -hotellin kerrassaan erinomaisen aamiaisen turvin lähdimme päivän taipaleelle.
Playa de Ostenden upeaa hiekkarantaa pitkin kuljimme läpi aamuhämäräisen kaupungin. Reitti kiersi tietysti Santa Maria de la Asuncion kirkon kautta kohti seuraavaa etappia.
Kuljimme metsätietä pitkin ohittaen paikallisen leirintäalueen. Ohitimme pienen kylän jossa kukot kiekuivat ja koirat haukkuivat tervehtien ohikulkijoita.
Kohtasimme karmean näyn, kun talon pihassa susikoira aterioi kanan kimpussa. Vieressä oli neljä kuollutta kanaa, yksi valkoinen kana näytti vielä olevan hengissä paikoillaan liikkumatta. Koira oli vissiin nirhannut kanaset hengiltä.
Reitti kulki halki lehmihakojen kohti Atlantin rantatöyräitä. Upeat näkymät kauas merelle. Näimme Useita kalasta-aluksia päivän saalista hankkimassa.
Aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Ilma oli melko tuuleton.
Metsä- ja peltoteiltä pitkin siirryimme kulkemaan tietä N 634. Pitkiä uusittavia nousuja. Jaksaa jaksaa. Välillä vettä tankaten ja henkeä haukkoen.
Kohtasimme aikaisemmin tapaamamme kaksi hollantilaista caminoa. Olivat myös valinneet tämän hieman lyhyemmän reitin.
Tapasimme myös kaksi ranskalaista caminoa, kun tankkasimme välipalaa Lienda- nimisen pienen kylän tavernassa.
Jatkoimme pitkin N 634 tietä. Mutkien takaa näkyviin tulla tupsahti Laredon kaupunki kaukana alhaalla.
Loppumatkasta siirryimme pellolle, jota pitkin laskeuduimme Laredoon.
Hotelli La Ancla löytyikin muutaman kyselyn jälkeen. Jo parhaat päivänsä nähnyt siirtomaatyylinen hotelli. Huone kylmä kuin "faan". Saimme huoneeseen öljypatterin, joka lämmitti huoneen. Siisteydessä olisi toivomisen varaa.
30 kilometrin ja reilun seitsemän tunnin päivä kului kuitenkin melko nopeaan eikä matkakaan tuntunut kovin rasittavalta. Josko kroppa olisi jo tottunut tähän kävelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti