Rinkat kuntoon ja alas aamiaiselle. Tällä reissulla olemmekin saaneet yleisesti ottaen melko hyviä aamiasta niinkuin myös tänä aamuna. Oli juustot ja makkarat, croissantit ja donitsit sekä suuri määrä erilaisia hedelmiä. Kyllä näillä eväillä jaksaa kulkea jo pitemmänkin taipaleen.
Reitti alkoi hotellin kulmalta läpi uneliaan ja hiljaisen kivikaupungin. Nousimme ylös kukkulan laelle kulkemaan campingalueen reunaa. Siitä sitten siirryttiin pienelle kylätiellä, joka kiemurteli pienien kylien läpi. Nousten välillä ylös ja sitten taas laskeutui alas laaksoon.
Kaukana näimme taas Picos de Europan lumihuippuiset vuoret.
Ilma oli aamulla kirpeähkö. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, muttei vielä lämmittänyt. Alhaalla laaksossa varjopaikoissa tuntui tosi viileältä. Lämpötila siinä kymmenen asteen paikkeilla. Yökaste oli kostuttanut nurmen pinnan. Ohitimme Muutamia pienehköjä lehmälaitumia. Isoja kyhmyniskaisia sonneja laidunsi vihreällä nurmella
Pikkuhiljaa ilmakin lämpeni ja takit piti riisua taas kerran rinkkaan. Olimme korkealla kukkulalla San Pedro nimisen kirkon kupeella.
Ohitimme pienet Arroyan ja Orenan kylät, joiden talojen ikkunaluukut olivat vielä tiiviisti suljettuina. Vain Talojen koirat räksyttävät ohikulkijoille ja kukot kiekuivat kukkokiekuuta.
Tie jatkui kiemurrellen peltojen välissä. Saavuimme Herrerian kylään, jossa on muutamia 1600 luvulta peräisin olevia rakennuksia. Ohitimme talon, jonka pihaan oli isäntä laittanut ulkoilma baarin. Ostimme cociksen ja banaanin. Kaksi euroa, kiitos. isäntä kävi hakemassa puusta kaksi sitruunaa, jotka hän antoi meille matkaevääksi.
Matka jatkui tiukalla nousulla eteenpäin. Cobreces kylään saavuimme ja ohitimme inglesia San Pedron. Kirkon kupeeseen tuli kolme bussilastillista nuoria koululaisia reppuineen ja rinkkoineen. Majoittautuivat ilmeisesti paikalliseen isoon Alberguehen.
Alueella on paljon erilaisia patikointipolkuja ja reittejä, vuoristossa ja meren rantamilla.
Paikallisessa baarissa nautimme kahvit ja omenatortut.
Pienen lepotauon jälkeen matkamme jatkui. Kylätietä pitkin saavuimme jälkeen Atlannin rantahietikolle. Pieni metenpoukama jossa pari hotellia baareineen. Ihmiset olivat tulleet viettämään rannalla lauantaipäivää. Muutamat surffaria taiteilivat lautojensa kanssa aalloilla.
Ilma oli lähes tuuleton ja taivas pilvetön. Aurinko paahtoi jo korkealla ja sininen meri tuntui houkuttelevalta. Ei muuta kuin eteenpäin. Muutama tiukka ylänousu ja laskeutuminen alas laaksoon ja näimmekin jo Comillaksen, reilun kahden tuhannen asukkaan rantakaupungin, näköpiirissämme.
Marina de Campios hotelli löytyi parin kyselyn jälkeen. Viehättävä pieni kodikas hotelli sijaitsee hyvällä paikalla reittimme varrella.
Pikaisesti suihkuun ja ruokapaikkaa etsimään sillä nälkäkin oli jo melkoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti