Hotelli Eumesa oli loistavalla paikalla joen rannalla, mutta oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Kaupungista lähdettiinkin sitten nousemaan ylös vanhoja kapeita kujia pitkin. Muutamia muitakin caminoita oli jo aamuvarhaisella liikkeellä.
Yht'äkkiä huomasimme opastavien nuolien hävinneen. Tarkistimme opaskirjasta ja iPadista ja hupsistakeikkaa vaan, olimmekin hieman sivussa reitiltä. Muutaman kyselyn jälkeen löysimme jälleen tien varsinaiselle caminolle.
Kuljimme pientä asfalttitietä melko korkealla ja näkymät alas ympäristöön olivat huikeat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olikin jo aika vähentää vaatetusta. Yöt ja aamut ovat täällä vielä varsin viileät.
10 kilometriä kuljettuamme saavuimme Minio -nimiseen pieneen kylään, jossa oli sunnuntaimarkkinat. Paljon torikauppiaita oli virittänyt vaate- ja rompekojunsa katujen varsille. Ihmisiä parveili korujen äärellä. Kauppaa käytiin suureen ääneen, kuten täällä on tapana.
Paikallisessa baarissa joimme paremmat aamukahvit suklaatorttujen kera. Espanjalaiseen tapaan baareissa tarjotaan melkein aina jotain ekstraa , niin täälläkin. Meille tuotiin kulhollinen raikkaita meloninpaloja ja vadillinen "pieniä siansorkkia". Ei ne tietenkään olleet siansorkkia, mutta näyttivät ihan niiltä. Emme kyllä niitä syöneet. Melonit kyllä maistuivat raikkailta.
Matka jatkui rautatien ylikulkusiltaa pitkin kohti metsätietä. Ja alkoi uuvuttavan pitkä nousu. Ilma oli lämmennyt entisestään. Hiki pukkasi niskaan. Vettä piti pysähtyä hörppimään ja hengitystä tasaannuttamaan.
Monien uuvuttavia nousujen jälkeen näimmekin Betanzosin talojen kattojen häämöttävän alhaalla laaksossa.
Päivä oli lämpimin päivä tähän mennessä. 22 kilometrin matkaan käytimme aikaa reilut viisi tuntia.
Viiniköynnöskatos
"siansorkkia"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti