La Anclan hotelli tarjosi sen tyypillisen espanjalaisen aamupalan. Leipää, marmeladia ja croissantit sekä kahvia tietysti.
Yöllä oli satanut ja ilma oli hyvin harmaa. Pienen matkan kuljettuamme alkoi sataa ripotella. Sadetakit ylle ja menoksi. Viisi kilometriä Playa de Salven hiekkarantaa pitkin kohti lauttaa, joka veisi meidät meren yli Santonaan. Jouduimme odottelemaan lauttaa hiekkarannalla puolisen tuntia. Muutamia kalastajia oli aamysyönnillä lounas kaloja hankkimassa.
Lauttamatka oli lyhyt ja maksoi kaksi euroa per pää. Sadekin lakkasi alkuunsa. Taivas selkeni ja tuuli ajoi mustat pilvet kohti sisämaata.
Kuljimme läpi Santonan pienen kaupungin. Ohitimme korkeiden muurien ympäröimän vankilan ja lintujen pesimä alueen.
Kuljimme kohti Playa de Berrian hiekkarantaa. Sieltä alkoikin jyrkkä nousu Kapeaa hiekkaista kivipolkua pitkin yli kukkulan. Nousu oli jyrkkä ja kivinen. Piti tarkkaan asettaa jalka sopivaan kivenkoloon ja varmistaa että jalka piti eikä luiskahtanut alta. Huipulta alkoi sitten laskeutuminen, joka sekin oli tarkkaa puuhaa.
Laskeuduimme alas Playa de Nojan hiekkarannalle. Näimme muutamia surffareita lautoineen taiteilevan Atlantin tyrskyissä.
Nousimme Nojan pieneen kaupunkiin. Baarissa tankattiin jälleen kerran perunapiirakkaa kahvin kera. Evääksi saimme baarin emännältä kakkupalan mukaamme.
Matka jatkui läpi peltojen kylätietä pitkin. Täällä maisemat ovat muuttuneet kumpuileviksi vihreiksi pelloiksi.
Muita kanssakulkijoita emme tänään nähneet. Täällä on mukavaa, kun melkein kaikki vastaantulevat tervehtivät "holaata ja buenos diasia" toivottaen.
Pieneen Guemesin kylään saavuttiin reilun kolmenkymmenen kilometrin taivalluksen jälkeen iltapäivällä viiden aikaan. Tässä majatalo Posada Valle de Guemesissa on meidän lisäksi yksi camino, jota emme ole aiemmin nähneetkään.
Tavallisuudesta poiketen saimme täällä myös syödäksemme heti. Nälkä olikin melkoinen. Päivä oli mukava leppoisa keskiviikon lenkki.😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti