Comillaksen hotelli Marina de Campiosissa saimme aamiaisen pyynnöstämme jo kello seitsemän, vaikka varsinainen aamiainen olisi ollut tarjolla vasta kello kymmenen. Uneliaan näköinen kokkipoika odotteli meitä aamiashuoneessa valmiina keittelemään meille kunnon kahvit.
Läpi hiljaisen kaupungin kaksi caminoa lähti taipaleelle kohti seuraavaa etappia.
Ohitimme paikallisen leirintäalueen ja golfkentän. Näimme kahden golfarin etsivän palloansa ruohikossa. Kuljimme ohi ja huomasimme golfpallon ja siitä heille huikkasimme. Kiittelivät kovasti ja toivottivat "buenos diasit".
Matkasimme eteenpäin pitkin Atlannin rantaa seuraavaa tietä.
Aikainen leipuri oli autollaan myymässä tuoreita patonkeja paikallisella levähdysalueella oleville caravaanareille.
Sitten alkoikin uuvuttava pitkä nousu. Mäen päällä olikin sitten aika vähentää vaatetusta. Aurinko oli jo noussut korkeammalle ja lämmitti mukavasti.
Taivas oli pilvetön ja ilma tuuleton.
Ohitimme Natura alueen, joka on merensuisto alue ja lintujen pesimäalue. Näimme joutsenen uiskentelevan yksinään.
Ylitimme Puente de la Maza sillan.
Munjerredo -nimisen kylän laitamilla istahdimme sillan pientareelle ja söimme sitruunan jonka olimme edellisenä päivänä saaneet sekä muutamia suklaakeksejä. Sitruuna muuten maistui tosi mehevältä eikä lainkaan kirpeältä.
Matka jatkui ja taas oli edessä uuvuttava nousu pitkin asfalttitietä.
Ohitimme Colombresin pienen kaupungin, jossa pysähdyimme baarissa ja otimme oluet perunapiirakan kera. Vielä jonkin matkaa halki pienen metsikön ja saavuimme El Peroliin, jossa majapaikkamme Casa Junco sijaitsee.
Ensin suihkuun ja sitten alas baariin.
Tapasimme baarissa Australialaisen naisen. Sydneystä kotoisin oleva rouva kertoi matkailleensa paljon. Nepalissakin monia kertoja. Kehoittikin meitä tekemään reissun Australiaan, jossa on paljon hyviä vaelluskohteita. Kenties kerran, tuumaisimme me.
Tämän päivän vaellus vajaat kahdeksan tuntia ja reilut 30 kilometriä tuntui jäsenissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti