Llanesin luostarihotellissa saimme pyynnöstämme jo varhaisen aamiaisen, ennen varsinaista aamiaisaikaa. Meille oli katettu pöytä, jossa oli tarpeelliset kinkut ja juustot sekä maittavat makeat leivonnaiset, joita täällä on tarjolla joka aamiaisella runsaasti.
Matkamme jatkui halki aamu-usvaisen kaupungin. Pikkuhiljaa siirryimme pienelle metsätielle ja tietenkin heti ensimmäiseen nousuun jonka jälkeen pitikin sitten takit heittää rinkkaan. Ilma oli raikas ja aurinko alkoi pikkuhiljaa lämmittää säteillään.
Pellolta kuului kellojen kova kilkatus lehmien tallustellessa nurmella. Aamukaste kimmelsi ruohikolla kuin pienet helmet, auringon säteiden osuessa niihin.
Yön lepo on vienyt mennessään eilisen päivän rasitukset ja jalat tuntuivat kuin menevän itsestään eteenpäin.
Oli taas niin hyvä mennä ja mieli on yhtä korkealle kuin aurinko sinisellä taivaalla.
Poo, Celorio ja Barro - nimiset hiljaiset pienet kylät ohitettiin. Välillä talsittin lehmänpaskaisilla pienillä kujilla haistellen lannan imelänväkevää hajua, joka työntyi sieraimiin.
13 kilometriä kuljettuamme saavutimme Navesin pienen kyläpahasen, jonka baarissa tankkasimme itseämme chorizo-munakas sämpylällä ja Café con lechellä.
Siitä matkamme jatkui playa de las Camaraksen hiekkarannalle. Rantaan vyöryvät vaahtopäiset aallot nostattivat kovan pauhinan.
Nousimme ylös rannalta kulkemaan pitkin kylätietä. Ohitimme taistelevat hevoset ja näimme ensimmäiset sikapossut tällä reissulla. Pienet saparohännät kisailivat keskenään ja viimeisillään oleva emakko raahusti maha maata hipoen eteenpäin.
Reilun kahdeksan tuntia ja 30 kilometriä kuljettuamme saavuimme Ribadesellaan, jossa majoitumme Pension Ardibeliin. Kyllä suihku tuntui hyvältä ja huonompikin ruoka maittoi nälkäiselle caminolle hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti