O Meson Do Ventosta Torreen kuljeskelimme NC 542 tietä pitkin.
Ohittelimme tien varren pieniä kyliä. Asutus täällä oli jo melkoisen tiheää, olemmehan jo varsin lähellä määränpäätä, Santiagon kaupunkia. Päivä oli pilvinen, mutta tuuleton. Rinkka tuntui painavan selässä, kuin kivirekeä kannattelisi.
Juuri kun pääsimme Torreen hotelli San Vicenteen, alkoi kova sade. Olipas meillä onnea.
Isäntä lupasi laittaa meille heti ruokaa, vaikka varsinainen illallisaika olisi vasta myöhemmin. Kala ja salaatti maistuikin erinomaiselta.
Seuraavana aamuna saimme hyvän aamiaisen, jonka turvin lähdimme taivaltamaan tämän reissun viimeiset kilometrit.
Olo oli hilpeä ja jalka nousi reippaasti, kun kaksi caminoa kulki vierekkäin maantien laitaa.
Liikenne oli jo näin aamuvarhaisella vilkas. Isoja rekkoja tuli Santiagosta päin kohti pohjoista.
Onneksi tien vieressä kulki aika ajoin vanha tie, jota pitkin oli turvallista kulkea.
Taivas oli pilvetön. Ilma kirpeän raikas.
Taivas oli pilvetön. Ilma kirpeän raikas.
Tien varren baarista haimme passeihimme vielä yhdet leimat.
Jo kaukaa näimme Finsa- nimisen tehtaan taivaalle tupruttavan valtavan savusaaste pilven.
Mäenpäällä näimme Santiagon. Loppumatkan kuljimmekin alamäkeä kohti piligramtoimistoa.
Saimme loppuleiman passeihimme ja arvokkaat todistukset kulkemastamme matkasta.
Olimme jälleen kerran sen tehneet. Reilun miljoonan askeleen hieno urakka takanapäin.
Kotona saunan lauteilla sitä on hyvä miettiä uusia retkiä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti