Olimme jälleen kerran ainoita asiakkaita koko talossa.
Lähdimme kulkemaan kohti seuraavaa etappia Oturia.
Aamu oli pilvinen, mutta tuuli karkoitti pian pilvet taivaalta. Kuljimme osittain varsinaista caminoreittiä pitkin metsiköitä ja pellonvieriä. Tuuli oli yltynyt melkoiseksi. Aurinko paistoi kirkkaalta sinitaivaalta. Vain muutamia pilvenhattaroita menossa joutuisasti eteenpäin.
Luarcan Kalastajakylässä pysähdyimme baariin nauttimaan einestä. Siinä istuessamme näimme "svenssonien" tulevan alas mäkeä ja iloiset tervehdykset vaihdoimme. Ähää. Tänään olimmekin edellä heitä. Maaottelu Suomi-Ruotsi, tasan yksi -yksi.
Laskeuduimme alas kylään. kylän kapeat kujat näyttivät kiinnostavilta. Olisi ollut mukava tutustua enemmänkin, mutta tämä ei ollut määränpäämme.
Reitti lähti alhaalta sitten kapuamaan uudestaan ylöspäin.
Siirryimme kulkemaan pellonvierustietä.
Ohitimme suuren navetan, jossa monipäinen lehmälauma asusteli ja hajut tietenkin sen mukaiset.
Loppumatkan kuljimme pitkin N632 tietä, jonka varrella majapaikkamme Hotelli Casa Consuela sijaitsee.
Saavuimmekin juuri viime hetkellä, että ehdimme lounaalle. Söimme maukkaan lämpimän salaatin, jossa oli kik- herneitä, haudutettua kaalia, porkkanaa, perunaa, maukasta lihaa sekä chorizoa- makkaraa. Pääruoaksi oli paistettua Kalaa perunan kera, jälkiruokana jäätelöä. Tämän hyvän menun ryyditti pullollinen punaviiniä. Eikä hintakaan, 22 euroa ollut päätähuimaava.
Ravintolassa oli seinän mittainen vitriini täynnä vanhoja vuosikerta viinipulloja, yhteensä 180 pulloa, jotka oli kääritty sellofaanipusseihin. Vanhin pullo oli vuodelta 1837.
24 kilometrin taipaleeseen käytimme aikaa kuutisen tuntia.
Vasemman puoleinen pullo etiketin mukaan vuodelta 1837
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti