Matka jatkui Gijonin sataman kautta tietä pitkin, läpin laajan teollisuusalueen. Tehtaiden savupiipusta tuprusi harmaalle taivaalle harmaata sakeaa savua. Vain muutamia kulkijoita kaduilla. Lukuisat baarit toki avoinna. Täällä tyypillinen aamupala on croissant kahvin kera. Sen voimin mekin lähdimme liikkeelle.
Pikkuhiljaa kaupunki jäi taaksemme ja kuljimme s19 tietä pitkin. Siirryimme pienemmälle kylätiellä kohti ylämäkeä. Läpi pienen hiljaisen Kylän, jossa koirat toivottivat meidät haukunnallaan tervemenneeksi.
Kyljimme peltojen välissä menevää tietä. Täällä kaikki pellot ovat heinäpeltoja. Viljanviljelysalueita emme ole nähneet.
Ohitimme El Valle nimisen kylän, jossa on 1700 -luvulta peräisin oleva Inglesia de Santa Eulalia. Eipä kylässä paljon muuta ollutkaan.
Tamon -nimisen kylän laitamilla olevassa barisa söimme isot bocadillokset kahvin kera.
Saavuimme Avilesiin kuuden tunnin taivalluksen jälkeen. Matkaa kertyi 27 kilometriä.
Majoittauduimme Hotel Palacio Valdesiin.
Koko päivän haaveilimme hyvästä lammas ateriasta. Toiveemme toteutuikin, kun menimme ensimmäiseen avoinna olevaan ravintolaan. Ravintola oli marokkolainen ja siellä saimme kuin saimmekin hyvää lammasta.
Päivän lehmäkuva
Nämä odottivat rankan mäen päällä
Ruoan säilytysaitta
Tähän keskeneräiseksi jääneeseen siltarykelmään on saatu EU rahoitusta reilut 34 miljoonaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti