Kuljimme kaupungin läpi puikkelehtien pienten kujien kautta joen rantaan. Siitä matka jatkui, kuinkas ollakkaan mäkeä ylöspäin. Ilma oli lämmin ja taivaskin näyttäisi selkenevän.
Kuljimme vaihtelevassa metsämaastossa tammipuiden lehvästön alla. Tänä päivänä kulkijoita näyttikin olevan useita. Tasaiset hiekkapolut vaihtuivat kivisiksi louhikoiksi, joita pitkin etenimme varovasti astellen.
Limogne-es-quercy -nimisessä paikassa pysähdyimme. Paikallisessa baarissa ei ollut saatavilla mitään syötävää, joten joimme coca colat. Siitä sai vähän energiaa, jotta jaksamme jatkaa matkaa. Oli sunnuntai ja kaupat olivat juuri menneet kiinni.
Päätimme jatkaa matkaa seuraavaan etappiin pitkin tietä, mikä olisi pari kilometriä lyhyempi, kun varsinainen reitti. Saavuimme Varaireen, jossa sattuikin olemaan paikallinen ravintola auki. Lounasaika oli juuri loppumaisillaan, mutta meille järjestyi vielä ruokaa. Söimme maukkaat täytetyt tomaatit sekä papusalaatin. Lisäksi saimme lautasen, jossa oli viittä eri sorttia juustoja.
Matkaa jatkoimme edelleen tietä pitkin. Majapaikkamme sijaitsi varsinaisesta reitistä sivussa. Kahdeksan tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme 1800 -luvulta peräisin olevassa talossa sijaitsevaan La cle Escamps -nimiseen bed and brekfast -paikkaan. Talon emäntä jo odottelikin meitä pihalla. Toivotti meidät sydämmellisesti tervetulleeksi. Koska kylän ainoa baari oli sunnuntaisin kiinni, tarjosi emäntä meille mahdollisuutta nauttia illallista perheensä seurassa. Tottakai otimme tarjouksen ilolla vastaan. Vietimmekin mukavan illallishetken kodikkaassa ilmapiirissä, talon emännän ja isännän sekä perheen aikuisen pojan kanssa heidän kotonaan.Tarjolla oli maukasta juustotorttua, ratatouillea sekä riisiä. Jälkiruoaksi juustoja ja omenatorttua. Kyytipojaksi tietenkin hyvää punaviiniä. Juttu luisti englanniksi sekä ranskaksi ihan mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti