Kauppahallia vasta avattiin, mutta saimme ostettua sieltä pari banaania matkaevääksi.
Reitti kulki pitkin tyynen joen rantaa. Ylitimme joen 1300 -luvulta peräisin olevaa Valentren siltaa pitkin. Heti joen toisella puolen lähdimmekin kapuamaan tosi jyrkkää rinnettä kiemurrellen menevää polkua pitkin ylöspäin. Reitti jatkui pitkin tietä läpi muutaman talon alueen siirtyen sitten käkkäräisen mäntymetsän.
Metsästä pujahdimme isoille auringonkukkapelloille. Mustuneet auringonkukat olivat nyökällään kaikki samaan suuntaa. Pieniä viiniviljelysalueita näimme kauempana.
Pieni sadekuurokin ripautti taivaalta vettä niskaamme.
Saavuimme Labastide-Marnhac -nimiseen kylään, jonka baarikaupassa nautittiin kahvit ja rusinapullat. Muutama muukin vaeltaja lisäksemme pysähtynyt sinne täydentämään eväitään.
Lähdettyämme baarista Aamun pilvet kaikkosivat taivaalta ja aurinko paistoi lämpimästi.
Matka jatkui peltojen ja lehtimetsien kautta eteenpäin. Kuten täällä olemme todenneet mäkeä ylös ja toista alas.
36 kilometrin taipaleen kuljettuamme saavuimme Montcuqiin. Yöpymispaikkamme olikin erikoinen. Gite, jossa meillä oli oma huone, mutta suihku ja vessa oli muiden kanssa yhteinen. Paikka oli hieman epäsiisti ja päätimme, että emme ainakaan täällä syö. Onneksi kylässä oli ravintola, jossa saimme syödäksemme illallisen. Gitessä yöpyi meidän lisäksi 11 muuta vaeltajaa yhteishuoneissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti