7.9.2017 kohti Decazevillea

Aamusumuinen Espayrac jäi taaksemme, kun aamuvarhaisella lähdimme kohti seuraavaa etappia. Eilen kun saavuimme niin laskeuduimme alas kukkuloilta laaksoon niin nyt nousimme mäkeä ylös takaisin kukkuloiden laelle. Sumusta johtuen ei paljon ympärilleen nähnyt. Tie oli hyvää hiekkatietä, jota on helppo kulkea. Ympärillä kastanja- ja saksanpähkinäpuita. Laajat lehmäpellot ovat vaihtuneet pienemmiksi pelloiksi,joilla  kasvatetaan mm. maissia. Kotitarveviini viljelyksiä on siellä täällä. Maissipellot ajetaan leikkurilla silpuksi suoraan traktorin peräkärryyn. Peräkärry toisensa perään täyttyy maissisilpusta. Arvelimme sen menevän rehuntuotantoon.
Saavumme Conguesiin, jonka talot on rakennettu kukkulan rinteille. Kaunis aurinkoinen lämmin ilma on saanut turistit liikkeelle ja kuvaamaan  Conguesin kauniita kivitaloja. Pidämme tauon ja syömme pienimuotoisen lounaan paikallisessa ravintolassa.

Tauon jälkeen jatkamme matkaa. Polku lähteekin kovaan nousuun kivikkoista rinnettä ylöspäin. Puolivälissä nousua on kivinen kappeli. Miten lienevätkään ennenaikaan rakentaneet kappelin nin vaikeakulkuiseen paikkaan.

Matka jatkui monen mäen kautta ja laskeuduimme alas Degazevilleen. Suihkuun ja illalliselle, jonka jälkeen uni tuli helposti. Liki yhdeksäntunnin rankka kävely vaivutti peleriinot syvään uneen.