Ilma oli lämmennyt ja nousu oli nostanut hien pintaan. Jonkin matkaa kuljimme tietä pitkin, kunnes reitti taas kääntyi metsäisellä taipaleelle.
Kuljimme halki kastanjapuumetsien.. Kastanjapuiden vihreitä piikkipalloja oli polulla suurin määrin. Polun varrella kasvoi isoja vanhoja paksurunkoisia tammipuita. Tammenterhot peittivät polun ja naksahtelivat mukavasti kenkien alla. Villiminttujen imelähkö tuoksu täytti ilman.
17 kilometrin kohdalla alkoi neljän kilometrin yhtämittainen nousu. Pysähdyimme välillä ihailemaan maisemia ja vetämään henkeä. Kyllä tämä on vaivan arvoista. Ympärillä aukeaa näkymät kauas pitkälle. Lisää kukkuloita ja mäkiä.
Ylhäällä kuljemme pienempien peltojen pientareita. Ohittelemme maalaistaloja, joiden pihapiirissä kanat ja kukot sekä hanhet ja ankat taapertavat.
Aurinko paistaa lämpimästi.
Polku lähtee kiemurtelemaan läpi tammimetsikön alaspäin. Polku on kivikkoinen ja joka askeleella täytyy tarkoin katsoa mihin koloon jalkansa asettaa. Yht'äkkiä pujahdimme pöpelikössä asfalttitielle, jota pitkin saavumme Colinhaciin. Ylitämme joen yli menevän vanhan kivisillan. Nälkä kurnii vatsassa. Olemmehan taivaltaneet jo 25 kilometriä ja nousseet monen monta mäkeä ylös ja toiset mokomat kavunneet alas.
Syömme hyvän pizzan puoliksi ja nautimme raikasta paikkakunnan olutta.
Kauaa emme kerkiä istumaan, kun edessä on vielä reipas kymmenen kilometrin taival.
Matka jatkui mäkiä ylös ja mäkiä alas.
Vihdoin saavumme Espayraciin. Matkaa kertyi 36,6 km johon aikaa käytimme 9,5 tuntia. Suihkuun ja illalliselle, jonka jälkeen uni tuli helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti