tiistai 19. syyskuuta 2017

18.9.2017 Eauzu

Condomista lähdimme  vesisateessa taivaltamaan kohti Eazua, joka on tämänpäivän päätepiste.

Sadetta piisaa tällekkin päivälle, joten sadevarustukset  ovatkin olleet tarpeen. Irma myrsky lienee muuttanut täälläkin näitä ilmoja.

Reitti kulki vilkasta katua kohti joenrantaa. Ohitimme kauniin puistoalueen. Muutama muukin kulkija oli menossa samaan suuntaan.

Kuljimme asfalttitien reunaa halki omakotitaloaleen. Pikkuhiljaa reitti siirtyi hiekkatielle kulkemaan pellonvierusta.

Saavuimme suurelle  viininviljelysalueelle. Pensaita oli niin kauas kuin silmä siinsi ja joka puolella. Viinipensaat suorastaan pursuivat meheviä rypäleterttuja. Kahmaisimme mukaamme meheviä rypäleitä. Oli tummia ja vaaleita rypäleitä. Joistakin  pensaista oli sato jo korjattu. Mietimme miten mahtaa korjuu tapahtua, kun viinipensaita on niin tuhottomasti. Tuskin ihmiskäsin, vaan kyllä siinä jonkinlainen konevoima hoitaa sen homman.

Peltotie oli mutainen ja liukas, joten tarkkana piti katsoa mihin jalkansa asettaa. Kengänpohjat keräävät mutaa ja tuntuvat painavilta. Välillä hangataan niitä ruohikkoon enimmän mudan putsaamiseksi.

Puolivälissä matkaa saavuimme pieneen Montrealin  kylään, jonka baarissa söimme omeletit.

Pieni ansaittu lepotauko teki hyvää ja jalatkin siinä vertyivät.

Matka jatkui viininviljelyspeltojen välissä kulkevaa tietä pitkin. Välillä nappasimme rypäletertun pensaista ja nautimme niiden raikkaasta ja makeasta mehusta. Kädet olivat tahmaiset ja suupielet kostuivat makeasta rypälemehusta.

Aamun sadekin lakkasi  ja aurinko näyttäytyi taivaalla. Sadepilvet kaikkosivat, muualle. Aurinko lämmitti ihanasti ja kohta jo kuljimmekin paitahihasillamme.

Alkoi viiden kilometrin mittainen suora. Kuljimme kuin sademetsän kanjonissa. Kummallakin puolella kohosivat korkeat penkat. Aurinko pilkahteli puiden ja isojen vihreiden saniaisten välistä luoden polulle valojen ja varjojen leikin.

Vihdoin saavuimme Eauzuun. Tämänpäivän hotellia jouduimme hiukan etsiskelemään, mutta kysymällä sekin löytyi.

Päivän lenkki oli 35 kilometriä, joten olimme ansainneet hotellin ravintolassa hyvän illallisen paikallisen punaviinin kera.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti