Aamiaisella oli tarjolla paahtoleipää, kinkkua, meetvurstia sekä juustoa. Lisäksi vielä jogurtteja, hedelmiä, muroja sekä tietenkin tuoreita rapeita croisantteja.
Kyllä niillä eväillä jaksoi taivaltaa seuraavaan yöpaikkaan.
Hyvin oli meillä muistissa tuttu taival. Olemmehan jo kahteen kertaan tämän kävelleet. Vuodenaika vaan oli toinen. Huhtikuussa puut olivat lehdettömiä. Nyt syksy oli värittänyt maiseman kauniisiin ruskan sävyihin.
Paljon oli tänäkin aamuna menijöitä. Buen caminoa toivoteltiin puolin ja toisin.
Matka taittui ripeästi hiekkatietä pitkin. Pellon laidalla kuljettaessa aurinko lämmitti jo niin, että takit piti riisua rinkkaan.
Ensimmäiseen kylään saavuttiin ja otettiin baarista leimat.
Muutama kipakka mäki pani hengityksen koville.
Alto de Errossa oli myyntikoju, josta ostimme cocacolat ja söimme aamiaispöydästä mukaanottamamme hedelmät.
Jatkoimme matkaa läpi mäntymetsän. Panimme merkille, että täällä emme ole kuulleet linnunlaulua, kuten Ranskassa useana aamuna.
Usean puolalaisen pyöräilijän joukko ohitti meidät kivikkoisessa mäessä.
Saavuimme pikkuhiljaa Zubiriin. Majapaikkamme on 1600 -luvulta peräisin olevassa talossa.
Aurinkoisen lämpimän päivän matkan pituus oli vain n. 20 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti