Matkaan lähdimme reippaasti askellen kohti Auvillaria. Ilma oli koleahko, vain 8 astetta.
Reitti lähtikin suoraan hotellin nurkalta kohti kanavan rantaa, jota kuljimmekin pitkän tovin. Taival siirtyi pellonpiennarta pitkin pusikkoiseen metsään ja nousu ylös kukkulan laelle pani puuskuttamaan. Ylhäältä oli uoeat näkymät kauas laaksoon.
Mäen kapuaminen ja korkeammalle kivunnut aurinko oli nostattanut kehon lämpöä, joten riisuimme takit rinkkaan.
Kauempana siinsi suuria omenaviljelmiä. Ohitimme luumupuita, joiden oksat roikkuivat luumujen painosta. Toki siitä määrästä meillekkin riitti muutama maisteltavaksi
Kuljime Boudou -nimisen kylän petanque kenttien laidalla. Kentillä ei ehkä vähään aikaan ole ollut petanque mittelöitä, sen verran ruohottunut alue oli.
Mäeltä näimme kaukana olevan ydinvoimalan piippujen tupruttavan taivaalle runsaan saastepilven.
Pienessä Malause - kylässä ostimme kaupasta vähän syömisiä, jotka nautiskelimme oliivipuun lehvästön alla.
Lepotauon jälkeen kuljimme La Garonne - nimisen vesistöalueen kanavan vartta pitkin. Kanavan varrella oli muutama asuntovene pysäköitynä.
Auvillariin saavuimme kuinkas muuten kun nousemalla korkealle mäelle, jossa tämä pieni kylä sijaitsee.
Hotelli on ihan kylän keskellä. Koska ravintoloiden lounasaika oli jo ohitse eikä ruokaa saanut, ostimme kaupasta evästä, jotka nautiskelimme huoneesamme.
Päivä oli leppoisa lyhyt kävelypäivä, jossa kuitenkin muutama rankka mäkinousu. Matkaa kertyi 22 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti