perjantai 15. syyskuuta 2017

14.9.2017 Moissac

 Heräsimme Luzertan  hotellin bungalowissa ja pakkasimme kamppeet taas kerran isoon rinkkaan, joka tultaisiin hakemaan täältä ja kuljetetaan seuraavaan etappiimme. Aamupala ei ollut kovin kummoinen, mutta toki kauniisti katettu valkoisin paperiliinoin katetulle pöydälle.

Taivas oli sadetta enteilevän harmaa. Pilvet menivät kovaa vauhtia ylhäällä. Hetkisen kuljettuamme alkoikin ripsiä ja pysähdyimme laittamaan sadetakit yllemme. Kovan tuulen kera sade nousi nopeasti ja yltyi piiskaavaksi, mutta onneksi tuuli takaamme, joten se ei kauheasti haitannut. Sitäpaitsi ilma oli lämmin, 18 astetta.

Reipas kymmenen kilometriä kuljettuamme pysähdyimme ensimmäisen kylän baarikaupalla. Kaupasta ostettiin keksiä ja juustoa  ja baarista kahvit. Hyvältä maistui.

Matka jatkui laajojen  omena- ja luumupuu - viljelmien läpi. Luumusato on jo korjattu, mutta puissa näkyi vielä muutamia luumuja, joita napsimme suihimme. Omenasato on vasta kypsymässä  ja odottaa korjuuta isoihin puulaatikoihin, joita näkyi pellolla.

Koko aamupäivän jatkunut sade, lakkasi ja kevensimme varustusta. Aurinkokin tuli näkyviin ja lämmitti suloisesti.

Reitti siirtyi välillä kulkemaan auringonkukkapellon laitaa. Polku oli mutaisen niljakas. Muta tarttui kenkien pohjaan.

Kuljimme ison viiniviljelmän laelle. Suuret isot houkuttavan näköiset rypäletertut roikkuivat pensaissa. Nappasimme mukaamme iso rypäletertun, jonka  Rypäleet olivat mehevän maukkaita. Lienevätkö Malbec -rypälettä, jota tällä alueella kasvatetaan.

Ohitimme kiiwipuu - vuljelmän. Kiiwit olivat vielä kovia, joten emme niitä tohtineet puusta ottaa.

Pikkuhiljaa lähestyimme Moissacia. Hotelli Luxembourg löytyikin helposti. Täällä ei muuten yhdessäkään hotellissa ole kysytty passeja, kuten Espanjassa, jossa joka paikassa pyydettiin ensimmäiseksi passit hotelliin tullessa.

Suihkuun ja syömistä etsimään. Matkaa kertyi liki 29 kilometriä, johon kului työpäivän verran tunteja.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti