Aamuhämärissä luikahdimme pienien sivukujien kautta kohti pienen lammen piennarta, jota pitkin reitti kiertyi pusikkoon. Ilma oli vielä sumuinen ja viileähkö. Käsiä hieman palelsi, mutten laittanut sukkia käsiini.
Linnut olivat tänä aamuna virkeitä ja lurittelivat kauniita sointujaan, ilmoittaen omat reviirinsä.
Aurinko loi kajoaan metsän takaa ja odottelin, että se nousisi ripeästi lämmittämään palelevia käsiäni.
Matka kulki halki laajojen maissipeltojen välissä menevää peltotietä pitkin.
Ohittelimme muutamia hitaampia kulkijoita. Paljon on uusia kulkijoita, joita emme ole nähneet.
Täällä kulkee niin monia reittejä, joita ihmiset menevät omaan tahtiinsa.
Aurinko oli noussut jo korkealle ja paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta.
Ohittelimme pieniä kyläyhteisöjä, mutta niissä ei ollut mitään palveluja. Meilä oli mukana hedelmiä, joita pariin kertaan pysähdyimme nautiskelemaan puiden katveessa istuskellen.
Vihdoin viimein saavuimme majapaikkaamme. Omistajarouva Linda on Englannista tänne muuttanut ja pitää tätä muutaman huoneen taloa. Paljon on pihassa kanoja ja muutama kalkkuna. Koiria vilisi kolme kappaletta pihalla. Mutta se suurin yllätys oli hirveän iso sika, joka röhnötti nurmikolla.
Tämä samainen sika, omistajarouvan lemmikki, makoili omalla pedillään pöydän päässä, kun menimme illalliselle alakertaan. Majatalon muiden vieraiden kanssa söimme yhteisen illallisen, jota sika Rachel omalla kuorsauksellaan säesti.
Päivä oli pitkä ja uuvuttava. 38 kilometriä tuntui jäsenissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti