30.8.2017 Le Puy en Velay . Kirjauduttuamme hotelliin suuntasimme kulkumme kohti Le Puyn Katedraalia, josta saimme leimat vaelluspasseihimme. Päästyämme takaisin hotellille alkoi rankka vesisade.
Söimme hyvän gourmetillallisen hotellin ravintolassa jonka jälkeen olimmekin jo valmiita pehkuihin.
31.8. 2017 Aamulla starttasimme kohti St Privat d'Allieri. Kuljimme Le Puyn kaupungin pääkatua pitkin, kunnes tulimme Gr 65 reitin alkupisteeseen. Muita kanssakulkijoita ei näkynyt. Reitti lähti nousemaan pientä sivukatua pitkin ohi puistoalueen. Nousua kestikin seuraavat 17 kilometriä, jonka jälkeen laskeuduimme alas kivistä kinttupolkua pitkin.
Askel nousi keveästi eikä rinkkakaan painanut. Kyllä vaan tuntuu mukavalta mennä kun hartioilla ei tarvitse kantaa painavaa taakkaa. Vähän kyllä jännitti, miten rinkan kuljetuspalvelu toimii, onko iso rinkkamme oikeassa hotellissa, kun saavumme perille.
Matkan varrella tihuutti vettä, joten odottamamme lämmin kaunis aurinkoinen kävelysää, ei ainakaan vielä toteutunut.
Perille saavuttiin reilun 24 kilometrin taivalluksen jälkeen ja majoituttiin hotelliin. Ja kyllähän se rinkka siellä meitä odotti., monen muun matkalaukun kanssa.
1.9. Suuntasimme kulkumme kohti Sauguesia. Päivästä oli luvattu aurinkoinen. Aamulla oli vain noin kymmenisen astetta. Pilvet roikkuivat alhaalla olevan laakson yllä luoden kauniin aavemaisen näkymän eteemme. Reitti puikkelehti välillä metsäteitä pitkin ja välillä kuljimme paikallisia pikkuteitä, seuraten opasteita, jotka täällä ovat erittäin selkeät. Ohittelimme pieniä talorykelmiä. Nousimme välillä ylös kivikkoista metsätietäja toista alas.
Aamun sumuinen ilma haihtui taivaan tuuliin ja pikkuhiljaa aurinko lämmitti meitä.
Ohitimme maissipeltoja, jotka olivat vielä melko vihreitä. Maissien imelä tuoksu tuntui selvästi nenämme. Menisi tovi aikaa ennenkin maissit olisivat poimittavissa.
Mustat tai pikemminkin tummanruskeat sarvipäiset lampaat rouskuttivat ruohoa kellojen kilkattaessa
niiden kaulassa.
Sauguesiin Matkaa kertyi reilu 20 kilometriä.
Sauguesin nähtävyyksiin kuuluu suuri puinen veistos, joka esittää 1700 -luvulla alueella liikkunutta ja kauhua aiheuttanut Gevaudanin petoa.
Pedon sanottiin liikkuvan päivällä valoisaan aikaan ja nousevan joskus takajaloilleen.
Uhrinsa se tappoi puremalla kaulasta tai naamasta.
Hyökkäyksissä sai surmansa jopa yli 100 henkilöä. Monet historiantutkijat pitävät ihmisten kimppuun kävijöinä mahdollisesti useita eri susia , mutta hyökkääjäksi on esitetty myös muita eläimiä.(Wikipedia)
2.9.2017 Aamu valkeni harmaana. Taivas oli tumma ja sadetta olisi luvassa säätiedotuksen
mukaan. Säästä huolimatta lähdimme reippaasti taivaltamaan kohti Saint-Alban-sur-Limagnolea kohti. Reitti meni peltojen reunustoilla kulkeville poluilla. Kuljimme lehtipuu metsien siimeksessä. Sienisilmäni bongasi metsässä tuttuja sieniä, mm. limanuljaska, keltahaarakas ja lampaankääpää. Metsässä kasvoi mustikanvarpuja, mutta yhtään mustikkaa ei niissä näkynyt. Yht'äkkiä metsästä loikki tien poikki pieni kauris, häviten samantien pensaikkojen suojaan.
Sateen alkaessa kaivoimme repusta sadetakit yllemme. Onneksi sadetta ei kestänyt kovin kauan ja kohta jo aurinkokin näyttäytyi.
Kahdeksan tunnin ja 35 kilometrin matkan kuljettuamme saavuimme perille. 1800 -luvulla vaaleanpunaisesta graniitista rakennetussa linnassa sijaitsevassa hotellissa oli entisaikojen tunnelma. Shamppanjalasillisen kera isäntä toivotti tervetulleeksi. Illallinen hotellin La Petite Maison ravintolassa oli myös melkoinen elämys. Sen viskivalikoimaan kuuluu yli 400 viskiä ympäri maailmaa. Gastronomisia herkkuja tarjoileva ravintola on vuoden 2017 Michelin -ravintola. Ravintolan tarjoilijana toimi isäntä itse, hoitaen homman kaikkien sääntöjen mukaan ja tietyssä järjestyksessä.
3.9.2017 Kauniisti katettuun pöytään tarjoillun aamiaisen nautittuamme hyvästelimme isännän ja jatkoimme matkaa kohti Aumont Aubracia. Aamu oli kolea, vain 5 astetta näytti mittari. Koleus tuntui etenkin käsissä. Päivästä pitäisi tulla aurinkoinen.
Koska tänään olisi lyhyt kävelymatka vain n. 15 kilometriä, lähdimme liikkeelle vasta puoli kymmenen aikoihin. Ihmetykseksemme kylässä oli kaupat jo avoinna ja hedelmätorilla kauppiaiden korit pursusivat jos jonkinlaisia hedelmiä ja vihanneksia.
Ripeästi askellen jätimme kylän taaksemme. Nousimme hiekkatietä pitkin kohti mäntymetsää. Reitti kulki koko tämän päivän hiekkaisessa mäntymetsikössä. Sinisiipiheinäsirkat parveilivat hiekkatiellä hypähtäen aina välillä ilmaan.
Ohitimme mäntyjen lomassa olevan usean hevosen aitauksen. Pieni utelias poni kiinnostui ohikulkijoista ja antoi Silitellä itseään.
Tänään oli useita muita kanssakulkijoita. Eri reittejä menee pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Eikä aikaakaan kun saavuimme tämänpäiväiseen etappimme Aumont Aubriciin pieneen 1000 asukkaan ranskalaiskylään.
Majottauduttiin hotellin, kävimme suihkussa ja lähdimme etsimään josko saisimme jossain ruokaa.
Saimme kylän baarissa salaatin ja herkkulautasen, jossa oli erilaisia leikkeleitä. Tarjoilija valitti, kun tänään on ollut niin paljon ruokailijoita, että ruoat ovat loppuneet.
Ei se mitää. Meille maistui tarjolla olevat sapuskat.
Illalla söimme hotellin ravintolassa vähän tukevamman illallisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti