tiistai 19. syyskuuta 2017

19.9.2017 Nogaro-Luppe-Violles

Hotelli  Henri IV:n erinomaisen aamiaisen voimin oli hyvä lähteä tämänpäivän reitille. Samassa hotellissa yöpyi lisäksemme kolme kanadalaista kulkijaa. Tapana on kysyä mihin asti tänään matkataan. Kanadalaiset kulkisivat  Nogaroon, jonne olisi matkaa 22 km. Ihmettelivät kun kerroimme, että jatkamme siitä vielä 12 km eteenpäin. 

Aamu oli kolea, vain noin kahdeksan astetta. Koska päivästä oli kuitenkin luvattu lämmin ja aurinkoinen, varustauduimme matkaan shortseihin  pukeutuneina. 

Panimme turbovaihteen  päälle, jotta vilu ei kaputtaisi. Vikkelään tossua toisen eteen kuljimme ja ohittelimme hitaimpia menijöitä. 

Eilinen viinipeltojen välissä  kulkeminen jatkui tänäänkin. Aurinko alkoi pikkuhiljaa lämmittämään ja takit riisuimme reppuihimme. 

Nousimme mäkeä ylös ja puhelimme sitä sun tätä. Juuri kun ohitimme nuorehkon miehen niin hän sanoi Suomi. Tokaisimme, että täällähän on muitakin suomalaisia. Mies oli Genevestä ja aloittanut vaelluksensa sieltä ja määränpäänä olisi Santiago. Kertoi olevansa suomifani. Oli pyöräillyt Suomen halki ja pysähtyneensä mm.  Jyväskylässä.  Hän ymmärsi suomea vähän  ja puhuikin sitä muutaman sanan verran. 

Toivotimme tälle suomifanille mukavaa reissua ja jatkoimme matkaa omaan vauhtiimme.

Edelleen viinipeltojen vierusta kuljimme, kun kuulimme koneen äänen. Ja siellähän se kone niitä rypäleitä keräsi. Jotekin täristämällä pensaita, kone keräsi rypäleet talteen. Erään pellon laidassa näimme suuren lavan, joka oli täynnänsä kerättyjä rypäleitä. Rypäleiden räytyy olla todella kypsia, jotta ne irtoavat koneen täristäessä pensaita.

Saimme siis vastauksen asiaan, jota eilen pohdiskelimme.

Nogarossa pysähdyimme ja söimme ravintolassa hampurilaisen ja maukkaan anjoviksilla, tomaatilla ja juustolla päällystetyn tortun.Pienen lepotauon jälkeen matka jatkuikin tietä pitkin.

 Majapaikkamme sijaitsi hieman sivussa reitiltä, joten jatkoimme matkaamme tietä pitkin. Liikenne tiellä oli melko vilkasta. Isojen rekkojen kohdalla menimme pientareelle suojaan. Se on valtava ilmavirta, minkä rekka ohimennessään aihettaa. 

Matka taittui nopeasti ja jo saavuimmekin hotelliimme, joka sijaitsee aivan tien vieressä. 

Päivän matka reilut 30 kilometriä taittui kuudessa ja puolessa tunnissa, joten vauhtimme oli tänään kohtuullinen.

Illallista saamme täällä puoli seitsemän. Suihkuun emme ole vielä päässeet, koska täällä tehdään lämminvesiboileri remonttia, jonka pitäisi valmistua tämän illan kuluessa. Saas nähdä.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti